Puutarhanhoitoa

Ihana, harmaa, pimeä marraskuu. Harmaus, joka laimentaa värit lempeiksi, väsyneille silmille sopiviksi. 

Loppukesästä pohdin, pitäisikö ruskeana törröttävä raparperinkukka leikata pois ja heittää kompostiin, mutta enpähän leikannut. Nyt siinä ruokailee punatulkkuja, parhaimmillaan neljä kerrallaan. Eihän se raparperinkukka mikään ruusu ole, mutta mitä enemmän sitä katsoo ja ihmettelee, sitä kauniimmalta se näyttää. Se sopii aika täydellisesti marraskuun värimaailmaan.

Raparperinkukka törrötti kaikessa rauhassa ikkunan takana ja punatulkut parveilivat siinä ruokailemassa, kun tulin lukeneeksi Suomen Luonnon pääkirjoituksen pudonneiden lehtien tärkeydestä luonnolle. Kirjoituksen lopussa kysytään, voisiko lukija oppia sietämään luonnonmukaisuutta omassa pihassaan. Ehkä jopa näkemään siinä kauneutta.

Että sellaisia luontoihmisiä me olemme. Että meiltä pitää kysyä voisimmeko oppia sietämään luonnonmukaisuutta omalla pihallamme.

Tervetuloa meille asumaan, raparperinkukka, tervetuloa punatulkut. Tervetuloa lehtien peitto ja kaikki ihanat talventörröttäjät. Minä kyllä siedän ja näen kauneutta teissä kaikissa, ja jos Herra Tärkeys vielä joskus murehtiikin sitä, mitä naapurit ajattelevat, tyytykööt jupisemaan hiljaa itsekseen.