Tie tasapainoon
Absurdi on sana, josta on muodostunut minulle ja Herra Tärkeydelle yhteinen muotisana. Käytän sitä koko ajan, enkä tiedä ketä syyttää siitä, itseäni, maailmaa vaiko Hra Tärkeyttä. Selailen uutisia Donald Trumpista, muovisaasteesta ja yhteisöpalvelujen algoritmeista ja huokailen, kuinka absurdia kaikki on.
No, lopulta se on pelkkää semantiikkaa. Tarkistin sanakirjasta, mitä meidän buzzwordimme ylipäänsä tarkoittaa, ja löysin sanan etymologiasta jotain vähän yllättävääkin. Alkuperältään sana tarkoittaa epäsointuista. Epäsointuista! Mietin, voisiko se olla uusi muotisanamme. Onko maailma epäsointuinen? Vai enkö minä vain sovi yhteen tämän maailman kanssa?
Joo, vastaamme. Elo tuntuu jotenkin epäsointuiselta, ja vika on varmasti vähän kaikessa. Maailmassa on paljon sellaista, mikä näyttää, maistuu ja kuulostaa epävireiseltä.
Mutta myös minä olen epävireessä. Koska olen vakavamielinen (ja koska Hra Tärkeys ylipäänsä on), minun on ollut vaikea löytää oikeanlaista elämäntapaa. Kuka nykypäivänä tietää, millainen elämä on hyvää elämää, jos yrittää huolehtia vähän muistakin kuin itsestään? Jos ostat tuon, tapat lumileopardeja jossain muualla. Jos syöt tuon, estät tyttöjä pääsemästä kouluun Afrikassa. Jos ylipäänsä syöt, liikut ja käyt suihkussa, teet joka tapauksessa jotain väärin jonkun mielestä. On aika raskasta yrittää löytää oikeita vaihtoehtoja maailmassa, jossa todennäköisesti kukaan ei viime kädessä tiedä niitä ihan tarkalleen.
Viime aikoina olemme yhdessä Herra Tärkeyden kanssa murehtineet suhdettamme ympäristöön. Meitä vaivaa täydellisen yksimielisesti se, että olemme niin irrallamme ympäristöstämme. En osaa edes nimetä kauden vihanneksia, saati hakea mitään syötävää metsästä. Haluaisin tietää, etten paina vaakakupissa enempää, kuin mitä ympäristöni voi minulle kestävästi antaa. Voisi kai tuota tasapainoksikin kutsua, mitä tässä havitellaan.
Kirjoitusohjelman mukaan tasapainon synonyymeja ovat sopusointu ja harmonia. Miksei. Ainakin tiedän nyt, miksi monet asiat tuntuvat niin absurdeilta ja miksi ne minua niin vaivaavat. Ne vaivaavat, koska minä en tiedä mitä ajatella niistä, tai miten toimia. Maailma on aivan käsittämättömän monimutkainen, omituinen, paradoksaalinen ja ennalta-arvaamaton paikka, ja yhä enemmän sellaiseksi muuttuu. Mistä etsiä tasapainoa ja selkeyttä tällaisessa maailmassa?
Eihän se helppoa ole, eikä edes välttämättä mahdollista. Mutta jos keskittyy pyörimään ihmeissään ympyrää, ei pääse edes sille matkalle, joka on kuulemma tärkeämpi kuin päämäärä. Eikä ilman alku- ja loppupistettä ole sitä matkaakaan. Joten, ihan yhtä hyvin kuin eilisestä huomiseen, voin olla matkalla epäsointuisesta sopusointuiseen.
No, lopulta se on pelkkää semantiikkaa. Tarkistin sanakirjasta, mitä meidän buzzwordimme ylipäänsä tarkoittaa, ja löysin sanan etymologiasta jotain vähän yllättävääkin. Alkuperältään sana tarkoittaa epäsointuista. Epäsointuista! Mietin, voisiko se olla uusi muotisanamme. Onko maailma epäsointuinen? Vai enkö minä vain sovi yhteen tämän maailman kanssa?
Joo, vastaamme. Elo tuntuu jotenkin epäsointuiselta, ja vika on varmasti vähän kaikessa. Maailmassa on paljon sellaista, mikä näyttää, maistuu ja kuulostaa epävireiseltä.
Mutta myös minä olen epävireessä. Koska olen vakavamielinen (ja koska Hra Tärkeys ylipäänsä on), minun on ollut vaikea löytää oikeanlaista elämäntapaa. Kuka nykypäivänä tietää, millainen elämä on hyvää elämää, jos yrittää huolehtia vähän muistakin kuin itsestään? Jos ostat tuon, tapat lumileopardeja jossain muualla. Jos syöt tuon, estät tyttöjä pääsemästä kouluun Afrikassa. Jos ylipäänsä syöt, liikut ja käyt suihkussa, teet joka tapauksessa jotain väärin jonkun mielestä. On aika raskasta yrittää löytää oikeita vaihtoehtoja maailmassa, jossa todennäköisesti kukaan ei viime kädessä tiedä niitä ihan tarkalleen.
Viime aikoina olemme yhdessä Herra Tärkeyden kanssa murehtineet suhdettamme ympäristöön. Meitä vaivaa täydellisen yksimielisesti se, että olemme niin irrallamme ympäristöstämme. En osaa edes nimetä kauden vihanneksia, saati hakea mitään syötävää metsästä. Haluaisin tietää, etten paina vaakakupissa enempää, kuin mitä ympäristöni voi minulle kestävästi antaa. Voisi kai tuota tasapainoksikin kutsua, mitä tässä havitellaan.
Kirjoitusohjelman mukaan tasapainon synonyymeja ovat sopusointu ja harmonia. Miksei. Ainakin tiedän nyt, miksi monet asiat tuntuvat niin absurdeilta ja miksi ne minua niin vaivaavat. Ne vaivaavat, koska minä en tiedä mitä ajatella niistä, tai miten toimia. Maailma on aivan käsittämättömän monimutkainen, omituinen, paradoksaalinen ja ennalta-arvaamaton paikka, ja yhä enemmän sellaiseksi muuttuu. Mistä etsiä tasapainoa ja selkeyttä tällaisessa maailmassa?
Eihän se helppoa ole, eikä edes välttämättä mahdollista. Mutta jos keskittyy pyörimään ihmeissään ympyrää, ei pääse edes sille matkalle, joka on kuulemma tärkeämpi kuin päämäärä. Eikä ilman alku- ja loppupistettä ole sitä matkaakaan. Joten, ihan yhtä hyvin kuin eilisestä huomiseen, voin olla matkalla epäsointuisesta sopusointuiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti