Herra Tärkeys ja Mielemme terveys





Tässä taannoin oli maailman mielenterveyspäivä. Minulla oli vakaa ja hyvin artikuloitu aikomus kirjoittaa aiheesta tuona päivänä. Koska mielenterveys on muodostunut tämän verkkaisen blogin keskeisimmäksi teemaksi. Aioin kirjoittaa pitkään ja hartaasti, koska aihe sattuu olemaan minulle hyvinkin läheinen ja tuttu. Ja nyt on se päiväkin.


Sitten tuli flunssa ja rättiväsymys. Tai se oli melkein jo pahempi kuin rättiväsymys, se oli sellainen uppotukkiväsymys. Sellainen tunne, että uppoaa johonkin märkään ja mutaiseen pimeään, samalla kun vesimassat yläpuolella vaimentavat maailman melun olemattomiin. En jaksanut kirjoittaa mitään. Maailman mielenterveyspäivänä totesin, että minun mieleni terveys järkkyy lopullisesti, jos yritän yhtään mitään muuta kuin levätä.


Pari päivää mielenterveyspäivän jälkeen tajusin, että se on tietysti hienoa, että on sellainen päivä, jolloin voidaan oikein keskittyä keskustelemaan mielenterveydestä. Mutta että hei. Enkös juuri ajatellut, että se on blogin keskeinen teema? Niinpä niin. Vaivihkaa se on tehnyt itsensä tiettäväksi. En koskaan ajatellut aloittaa mielenterveysaiheista blogia, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen... eihän se koskaan ollut mitään muutakaan. Mutta se on niin iso ja vaikea sana. Sillä on niin negatiivisia konnotaatioita. Mielenterveys. Sana saa ajattelemaan sitä, että peli on jo menetetty. Ihan kuin mielenterveydestä ei puhuttaisi muuten kuin silloin, kun se on jo perusteellisesti järkkynyt.





Sen sijaan, että olisin kirjoittanut mielenterveydestä sille varattuna päivänä 10.10. kirjoitan siitä 20.10., ja kaikkina muinakin päivinä. Blogia olen jaksanut päivitellä vain harvakseltaan… mutta se ei tarkoita sitä, etten kirjoittaisi. Ja kaikki, aivan kaikki kirjoittamiseni on hyvin mielenterveysorientoitunutta. Kirjoitan siksi, että pysyisin (edes suhteellisen) terveenä. Kirjoitan siksi, että ajatukset eivät jäisi pääni sisälle, kirjoitan siksi, että ne tulisivat kunnolla muotoilluiksi, kirjoitan siksi, että ne tulisivat nähdyksi. Kirjoitan siksi, että kirjoittaminen on minulle se tapa, jonka avulla pystyn tekemään jotain konkreettista jostain niin epämääräisestä ja summittaisesta, kuin mielensisäiset ajatukset. Kirjoitan keskusteluistani Herra Tärkeyden kanssa siksi, että sillä tavalla minun on helpompi suhtautua itseeni lempeydellä.


Se, minkä olen mielenterveydestä oppinut kaikkien näiden Herra Tärkeyden kanssa käytyjen keskustelujen myötä tiivistyy tuohon alussa mainitsemaani skenaarioon flunssasta ja uppotukkiväsymyksestä.




Mielenterveys on ihan sama kuin fyysinenkin terveys. Kaikenlaiset luokittelujärjestelmät ja nimeämiskäytännöt yrittävät väittää meille muuta. Mutta totuus on, että ihan niin kuin todella harva voi väittää eläneensä pitkän elämän täysin terveenä fyysisesti, tuskin kukaan elää pitkää elämää täysin terveenä psyykkisestikään. 


Niinpä niin. En ehkä osannut asiaa ajatella ihan tästä kulmasta ennen tätä kuluvaa lokakuuta. Mutta tämähän on sitä itseään, tämän blogin koko olemus kiteytyy mielen terveyteen. Saattaa olla, että tulevaisuudessa käsittelen aihetta hiukan enemmänkin. Ehkä jopa ihan sen oikealla nimellä.


Kommentit