Toimettomuuden sietämätön keveys
Helle. Valkoinen paita häikäisee silmiä, nurmikko kellastuu, naapureiden pihoilta kuuluu lasten kiljuntaa ja aikuisten hekottelua. Vähän väliä joku jossain leikkaa sitä pystyyn kuivunutta nurmikkoa. Ihana, vilvoittava tuulenhenkäys tulee mereltä huojentamaan paahteista tunnelmaa. Otan rennomman asennon ja katselen sinistä taivasta. Ah.
Ja sitten yksi pieni ääni rykäisee itsensä käyntiin. Yksi väsymätön ilonpilaaja, yksi voikukkaakin sinnikkäämpi urputtaja ja tunnollinen ruuvien kiristelijä. Myös tämän hellepäivän uhkaa pilata takaraivossani majaileva Herra Tärkeys.
”Miten voit istua siinä terassilla, kun maailma ei ole vielä valmis?! Tekemättömät, työt, suunnittelemattomat suunnitelmat, ajattelemattomat ajatukset! Ja ihosyöpä!!”
”Öö…”
Onneksi helteellä saan yleensä kaikkein parhaimman niskaotteen Herra Tärkeydestä. Lämpimät kesäpäivät ovat harvinaisia, ja pohjoisessa niistä on lupa nauttia tekemättömien töiden kustannuksellakin. Silloin on helpompi viitata kintaalla Herralle ja sen raivostuttavalle nillitykselle. Mutta Herra Tärkeys ei luovuta niin helpolla. Se vaihtaa strategiaa. Se alkaa nillittää siitä, etten osaa nauttia kunnolla tai oikealla tavalla. Väärin rentouduttu.
"Nyt ei saa miettiä verolappusia, miksi et siivonnut kaappeja keväällä, et kyllä ole missään bikinikunnossa, muista ihosyöpä!"
"Öö..."
Tuijotan salavihkaisesti naapureitani, jotka suhaavat toimeliaan näköisinä ympäri pihaa. Mietin, nauttivatko he toimeliaisuudestaan, vai ruoskiiko heitäkin joku päänsisäinen pieni ääni. Minä olen kerrankin perillä oman ääneni touhuista, ja sanon sille, että mieti kuule keskenäsi sitä verolappujen miettimistä. Vaikka kesä onkin lomien aikaa, ja vapaalle vaihtamisen ja epävirallisuuden aikaa, se ei ole mitään magiaa. Elämä, verolappuset ja vatsamakkarat pysyvät. Helteisinäkin kesäpäivinä ne samat Herra Tärkeydet kukoistavat aivan niin kuin talven harmaudessakin. Aika monena kesänä odotin, että Herra murheineen kaikkoaisi kuin itsestään, mutta nykyään tiedän paremmin. Ei mikään ulkoinen olosuhde sitä mihinkään hävitä.
Jostain syystä tervapääskyt, grillihiilet ja tuomentuoksu kuitenkin luovat odotuksia. Nyt on kesä, nyt voi ottaa kevyemmin. Ja jos siinä ei onnistu, Herra Tärkeys röyhistää rintaansa ja aloittaa seminaarinsa. Annan Herran esitelmöidä. Helteet tulevat ja menevät, istun terassilla ja syön jäätelöä, poltan nahkani ja hikoilen nurmikonleikkuuhommissa. Ja Herra Tärkeys hikoilee mukana.
Ja sitten yksi pieni ääni rykäisee itsensä käyntiin. Yksi väsymätön ilonpilaaja, yksi voikukkaakin sinnikkäämpi urputtaja ja tunnollinen ruuvien kiristelijä. Myös tämän hellepäivän uhkaa pilata takaraivossani majaileva Herra Tärkeys.
”Miten voit istua siinä terassilla, kun maailma ei ole vielä valmis?! Tekemättömät, työt, suunnittelemattomat suunnitelmat, ajattelemattomat ajatukset! Ja ihosyöpä!!”
”Öö…”
Onneksi helteellä saan yleensä kaikkein parhaimman niskaotteen Herra Tärkeydestä. Lämpimät kesäpäivät ovat harvinaisia, ja pohjoisessa niistä on lupa nauttia tekemättömien töiden kustannuksellakin. Silloin on helpompi viitata kintaalla Herralle ja sen raivostuttavalle nillitykselle. Mutta Herra Tärkeys ei luovuta niin helpolla. Se vaihtaa strategiaa. Se alkaa nillittää siitä, etten osaa nauttia kunnolla tai oikealla tavalla. Väärin rentouduttu.
"Nyt ei saa miettiä verolappusia, miksi et siivonnut kaappeja keväällä, et kyllä ole missään bikinikunnossa, muista ihosyöpä!"
"Öö..."
Tuijotan salavihkaisesti naapureitani, jotka suhaavat toimeliaan näköisinä ympäri pihaa. Mietin, nauttivatko he toimeliaisuudestaan, vai ruoskiiko heitäkin joku päänsisäinen pieni ääni. Minä olen kerrankin perillä oman ääneni touhuista, ja sanon sille, että mieti kuule keskenäsi sitä verolappujen miettimistä. Vaikka kesä onkin lomien aikaa, ja vapaalle vaihtamisen ja epävirallisuuden aikaa, se ei ole mitään magiaa. Elämä, verolappuset ja vatsamakkarat pysyvät. Helteisinäkin kesäpäivinä ne samat Herra Tärkeydet kukoistavat aivan niin kuin talven harmaudessakin. Aika monena kesänä odotin, että Herra murheineen kaikkoaisi kuin itsestään, mutta nykyään tiedän paremmin. Ei mikään ulkoinen olosuhde sitä mihinkään hävitä.
Jostain syystä tervapääskyt, grillihiilet ja tuomentuoksu kuitenkin luovat odotuksia. Nyt on kesä, nyt voi ottaa kevyemmin. Ja jos siinä ei onnistu, Herra Tärkeys röyhistää rintaansa ja aloittaa seminaarinsa. Annan Herran esitelmöidä. Helteet tulevat ja menevät, istun terassilla ja syön jäätelöä, poltan nahkani ja hikoilen nurmikonleikkuuhommissa. Ja Herra Tärkeys hikoilee mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti