Kesä(loma)

Kolmisen kuukautta sitten olin sitä mieltä, että kevät on tuulettamisen ja tomuttamisen aikaa, kotona, puutarhassa ja mielensisäisesti. Mutta mitä kesä sitten on? Onko kysymykseen ylipäänsä olemassa muuta vastausta, kuin loma?

Tuskin, mutta tässä sylivauvaa hoitaessani olen tuuminut moneen otteeseen loman moninaisia merkityksiä. Olen äitiyslomalla, ja ajoittain tulee sellainen päivä, jolloin kaipaan lomaa lomastani.

Aiemmin, silloin kun en ollut vielä ollut kahtakymmentä kuukautta vanhempainvapaalla, huokailin kaipaavani lomaa itsestäni. No, sain lomaa itsestäni saadessani lapsia. En ollut osannut kuvitellakaan, kuinka vähän pystyisinkään keskittymään itseeni ja omiin päänsisäisiin keskusteluihini lapsia hoitaessani. (Jos en olisi ollut vanhempainvapaalla, tämä blogi olisi hyvinkin saattanut päivittyä viisi kertaa tiuhempaan.)

Nyt ajoittain kaipaan lomaa hälystä, sotkusta ja siitä, etten ehdi keskittymään itseeni. Voi ihmisparkaa, joka ei koskaan ole tyytyväinen, vaan kaipaa aina lomalle. Jos ei muusta, niin itsestään.

Olen jo kauan aikaa pyrkinyt elämään siten, että minun ei tarvitsisi kaivata lomaa. Vaihtelu tietysti virkistää aina, mutta ikuinen perjantain odottelu on minusta ihan hirveän masentavaa. Ja niin kuin moni terveyden ja hyvinvoinnin ammattilainen meille nykypäivänä julistaa, tyytyväisyys liittyy hyvin pitkälti omaan asenteeseen. Senhän me kyllä tässä blogissa tiedämme.

Jos loman käsitettä hiukan venyttelee, ei sen tarvitse tarkoittaa uusia bikineitä ja lentolippuja Karibialle. Lasten myötä sain lomaa itsestäni, omista kehää kiertävistä ajatuksistani, ja huomaan jo, miten se on virkistänyt mieltäni.

Kun mietin mitä kesä minulle tarkoittaa, tajuan kaipaavani lomaa keskusteluista Herra Tärkeyden kanssa. Olen viime kuukaudet kuunnellut sitä kärsivällisesti, keskustellut sen huolenaiheista ja perustellut yhä uudestaan ja uudestaan, miksi se on joissain asioissa aivan väärässä. Olen elänyt sen kanssa, ehkä aika ajoin jopa sopusoinnussa.

Nyt haluaisin pitää hiukan taukoa sen raskaista ajatuksista. Olen toki halunnut aiemminkin. Mutta ehkäpä nyt onnistuisin, koska minusta tuntuu, että kaikkien näiden kärsivällisten kuukausien jälkeen todella ansaitsen hiukan lomaa siitä ja sen pilkunviilauksesta. Aion ainakin kieltäytyä heinäkuun ajaksi kirjoittamasta sen raskassoutuisista pohdinnoista. Haluan kerrankin kirjoittaa jostain, mikä on minun mielestäni kivaa ja mukavaa, olipa se sitten kuinka kevytmielistä hyvänsä.