Puhdas pöytä

Kevät meni menojaan ja tuli kesä. Niin kalenterissa kuin puutarhoissakin. Kesän myötä tulee loma, tai ainakin jokin sentapainen, ja niin myös ajatus pöydän putsaamisesta ennen lomaa. Tuo pyrkimys muodostaa yleisen ilmapiirin työpaikoilla kesäkuussa, ennen juhannusta, jolloin kesä on jo alkanut, mutta useimpien loma ei. Tänä kesänä tajusin, että Herra Tärkeys on muodostanut ajatuksen ympärille suoranaisen yhden ihmisen kultin. Puhdas pöytä on jotain, mistä me pakkomielteisesti haaveilemme, mutta mitä me emme koskaan saavuta.

Elämäni ja pääkoppani tuntuvat olevan aina ja ikuisesti kaaoksen vallassa. Ja Herra Tärkeys yrittää siivota, aina ja ikuisesti. Minä elää jolkotan menemään, Herra Tärkeys on lapsuudestamme asti odottanut hetkeä, jolloin elämä tulee valmiiksi.

Aika ajoin se saa minutkin haluamaan tuota hetkeä, ja sitten me yhdessä ponnistelemme ja pinnistelemme. Hetken aikaa. Sitten minä totean, että elämä ei tule valmiiksi, enkä koskaan saa siivottua pöytääni tarpeeksi puhtaaksi. Ja Herra Tärkeys masentuu.

Mikä on tämän Puhdas pöytä -kultin takana? Minkä ihmeen takia elämä pitäisi saada valmiiksi? Jatkuisihan se siitä sitten kuitenkin. Uudet projektit alkaisivat. Uudet paperipinot kasaantuisivat. Uudet to do -listat muodostuisivat ja uudet miljoonalaatikot täyttyisivät.

Mutta onhan se houkutteleva ajatus. Että kaiken vähän vintturallaan olevan, hiukan epäonnistuneen ja pieleen menneen voisi siivota pois. Ja sitten aloittaa puhtaalta pöydältä, ja saada aikaan jotain parempaa, jotain eheämpää. Mutta jos nyt puhutaan yhtään mistään saviruukkuja ja villasukkia suuremmasta, ei onnistu.

Jos ajatellaan elämää kokonaisuutena, puhdas pöytä on mahdoton konsepti. Olemme päättymätön jatkumo, rönsy joka kasvaa ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Ei ole olemassakaan mitään valmiiksi tulemisen tai puhtaan pöydän hetkiä.

Onhan se tietysti välillä hyvä tomuttaa, ja kantaa kierrätykseen nurkissa lojuvaa romua, mutta ei sillä mitään uutta alkua saavuteta. Ja mikä oleellisempaa, asioista, elämästä ja kesästä voi nauttia, vaikka maailma ei olisikaan tullut valmiiksi. Sitä minä tässä nyt yritän Herra Tärkeydelle sanoa. Että nostetaan jalat pöydälle, oli se sitten puhdas tai ei.