Kuukävelijä

Viime vuodet olen tuntenut itseni erakoksi. Olen vetäytynyt kuoreeni ja kokenut olevani kaukana kaikesta ja kaikista.

Muutama liian kiireinen vuosi kerrytti mieleeni sellaisen ylikuorman, että siitä toipuminen on ottanut hetken. Elämä on tuntunut aika raskaalta, ja kaikenlainen kanssakäyminen ihmisten kanssa on tuntunut olevan hiukan liikaa. Kaikenlaiset vuorovaikutustilanteet ovat olleet liikaa. Ihmissuhteet ovat olleet liikaa. Kaikki se informaatio, jonka kerään kuin mikäkin marjapoimuri, on ollut liikaa. Normit, odotukset, tulkinnat ja käsitykset.

Mitä se minusta ajatteli?

Uupumus nakertaa mielialan lisäksi itsetuntoa, ja se näkyy erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Yhtäkkiä tutut ihmiset tuntuvat vierailta ja tavalliset vuorovaikutustilanteet kuukävelyiltä. Kaipaan Houstonia, johon voisin ottaa yhteyttä silloin, kun tuntuu epävarmalta.

Keskustellessani ihmisten kanssa en saa kiinni tunnelmasta. Onko meillä nyt hauskaa, vai ovatko kaikki muut tylsistyneitä? Tympääntyneitä? Väsyneitä? Kun kirjoitan viestiä, tarkistelen ihan tavallisia sanoja tai sanontoja internetistä. Syntymän johdosta ja mitä mieltä olet kuulostavat oudolta. Ovatko ne ihan tavanomaista suomea? Olenko minä tulossa hulluksi?

Masennus ja uupumus eivät tunnu siltä, miltä ne elokuvissa näyttävät. Masennushan on sitä, että pukeudutaan saunatakkiin ja lihotaan. Ja uupumus on sitä, että jätetään tukka pesemättä. Ja pukeudutaan siihen saunatakkiin. Todellisuudessa ne tuntuvat enemmän siltä kuukävelyltä. Oma mieli ja keho hidastuvat. Elämä tuntuu olevan kaukana, jossain muualla. Kaikkialla ympärillä on pimeys, ja ihmisten puhe tuntuu tulevan jostain kaukaa. Ja välillä yhteys katkeaa kokonaan.

Olen yrittänyt lohduttaa itseäni ajatuksella, että jossain siellä pohjalla ovat vuorovaikutuksen todelliset pohjavireet, motiivit, jotka saavat meidät vuorovaikuttamaan. Ja kyllä sen pohjavireen sieltä poimii vähän ruosteisempikin vastaanotin. Jos ystävät tulevat tai kutsuvat käymään, eivät unohtuneet kohteliaisuudet tai villakoirat sohvan alla mitään muuta. Tai jos muuttavat, saavat muuttaakin. Ja mikä estää kertomasta, että hei, olen nyt vähän pihalla. Ehkä joku läheinen ihminen voisi jopa olla sellainen Houston, johon voi ottaa yhteyttä sitten, kun ei muista mitä siihen onnittelukorttiin nyt taas pitikään kirjoittaa.