Virransäästömoodi


Unohdan säännöllisin väliajoin ladata läppärini. Sitten, kesken nettipankkiasioinnin se ilmoittaa, että "akku loppuu, menen nukkumaan". Ja minä kaivan maanisesti virtapiuhaa ja manaan. Että miten sen voikin aina unohtaa. Mutta niin kai se menee. Orgaanisenkin järjestelmän pitäisi tunnistaa väsymys ja sammuttaa ylimääräiset toiminnot virran säästämiseksi, mutta niinhän me juuri koskaan emme tee.




Ihminen on siitä merkillinen olento, että aika usein väsymyksen yltyessä se lisää pökköä pesään. Jos tuntuu siltä, ettei jaksa, taakkaa ei suinkaan vähennetä, vaan riuhdotaan entistä sinnikkäämmin.

Idiotismia. Ihminen venyy aivan käsittämättömiin suorituksiin sekä fyysisesti, että henkisesti, koska evoluution kannalta ajatellen niin on ollut hyvä. Kun on iskenyt katastrofi, nälänhätä, hirmumyrsky, sota tai muu vastaava, ihmispolot ovat ylittäneet itsensä moninkertaisesti ja kyenneet uskomattomiin urotekoihin.

Nykyäänkin ihmiset venyvät äärimmilleen ja pystyvät urotekoihin. Ja minkä takia? Koska fitness on muotia? Koska maailma valmiiksi ennen joulua? Koska ihmisen nyt vain pitää käydä töissä ja opiskella kolme tutkintoa ja perustaa perhe ja harrastaa triathlonia ja kehonrakennusta sekä entisöintiä ja sudokuja. Että kehittyy.

Joka puolelta tulvii viestejä siitä, kuinka ihmiset polttavat itsensä loppuun ja stressi syö kaikki ne hienot saavutukset, joita kansanterveyden pioneerit ovat saavuttaneet. Hyvinvointivalmennuksia ja terapioita syntyy kuin sieniä sateella. Eikä siinä mitään, pitäähän uupuneita ihmisiä toki auttaa. Mutta en mahda sille mitään, että välillä haluaisin kysyä meiltä länsimaisilta nykyihmisiltä kollektiivisesti, että mitä helvettiä?!

Mikä on tämä minun täytyy herätä viideltä aamulla jongleeraamaan moottorisahoilla, koska fitness, mindfulness ja voittajatunti ja ne viisi asiaa, jotka kaikki onnistuneet ihmiset tekevät ennen aamupalaa?

Nyt on taas syyskuu, eli virallinen Aherruksen Alkamisen kuukausi. Täyttä höyryä eteenpäin, vaikka kesän jäljiltä olisikin enemmän nääntynyt kuin virkistynyt. En minä tiedä, mikä meitä reppanoita oikein vaivaa. En minä tiedä, minkä ihmeen takia tämä elämänmeno tällaiseksi on mennyt. Ehkä tämä on joku välttämätön vaihe evoluutiossa. Ehkä nyt niitetään jotain, mitä joskus kaukana menneisyydessä kylvettiin. Mene ja tiedä. Uskon kuitenkin, että olisi aika hyvä neuvo meistä monelle mennä peilin eteen, katsoa sinne ja tarkistaa, että ethän sinä nyt vaan ole vaihtamassa isompaa vaihdetta silmään sellaisella hetkellä, jolloin pitäisi alkaa jarruttelemaan. Koska kyllä meillä kaikilla se virransäästömoodikin jossain on.

Ja sitäkin pitäisi joskus käyttää, koska elämä nyt vain on sellaista. Se tekee saman, kuin minä läppärille. Joskus kone on virtaa täynnä, ja mikäs siinä silloin jongleeratessa. Joskus, kuitenkin, joku on unohtanut ladata akun. Ja silloin pitäisi sujahtaa kiireesti virransäästötilaan, ennen kuin jotain tärkeää pääsee lopullisesti hukkumaan.








Kommentit