Joulun suola

Joulu on todellinen sudenkuoppa elämässä Herra Tärkeyden kanssa. Se pitää joulua kaiken kaikkiaan aika turhana. Kulutuskeskeinen hölynpöly, itseaiheutetut paineet, liialliset odotukset ja tyhjänpäiväinen kiire. Mutta sitten kun tavoitellaan joulun tunnelmaa, Herra Tärkeydestä kuoriutuukin joulun suorittaja. Pitää nauttia, lomailla ja tunnelmoida oikein.

Tämä on ikuisuuskeskustelu, jonka takia joulumme on täynnä riitasointuja. Minusta tuntuu, että kuviossa on mukana kolme palikkaa, minä, Herra Tärkeys ja muut ihmiset. Ja näitä palikoita ei ilmeisesti saa sovitettua yhteen millään elegantilla, tai edes mukiinmenevän sopusointuisella tavalla.

Minä voisin mainiosti viettää joulua yksin jossain jumalan selän takana hirsimökissä. Tai vaikka kotonakin, glögiä juoden ja hyggeillen. Mutta ne muut ihmiset. Voisin myös heittäytyä jouluhössöttäjäksi ja nauttia lahjojen hankkimisesta ja koristeluista ja kaikesta glitteristä. Mutta Herra Tärkeys. Mitään rauhallista tasapainoa en näiden ääripäiden väliltä ole löytänyt, vaan joulut sujuvat vähän kuin aselevossa, kompromisseja etsiskellen.

En tiedä löytyykö ratkaisua koskaan. Joulu tuntuu vuosi vuodelta yhä turhemmalta ja väkinäisemmältä. Kysyn Herra Tärkeydeltä, mikä voisi tehdä joulustamme vähän enemmän juhlaa ja vähän vähemmän suorittamista.

Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, kunhan tajuan hiljentyä sitä kuulemaan. Mikä on unohtunut kaiken taistelun ja suorittamisen keskellä? Mikä on meille se kaikista rakkain ajanviete, koko elämän ja etenkin joulun suola? Tarinat. Kulkea siitä ovesta, josta pääsee mielikuvitusmaailmaan. Jouluna se ovi aukeaa kutsuvasti ihan itsekseen, koska yhtäkkiä koko maailma muistaa, että on hienoa olla lapsi taas, edes pienen hetkisen. Miksi me sitten olemme jättäneet kulkematta siitä? Jo niin monena jouluna?

En minä vaan tiedä. Kiire ja lapsiperhe-elämä ja stressi. Kaikki tekosyitä. Siitä ovesta voi kulkea koska vaan, missä vaan. Vaikka nyt. Nyt heti.