Merkityksenmetsästäjä
Lapsena luin länkkäreitä. Villi länsi oli paikka, johon pakenin todellisuutta. Pakenin sinne aika usein vielä nuoruudessakin, kunnes olin lukenut silloisen kirjastoni tarjonnan loppuun. Pari vuotta sitten, kun elämä tuntui loputtomalta harmaudelta, palasin taas. Aikanaan harmaus väistyi ja värit palasivat. Silti hiivin vieläkin illan joutilaina hetkinä vanhoja polkujani pitkin tuttuihin pakopaikkoihini. Ja samalla kysyn väsymättä itseltäni, miksi. Miksi en ole tyytyväinen, miksi tämä ei riitä, sillä minulla on kaikki.
There had been months of unrest, of curiously painful wonderment that her position, her wealth, her popularity no longer sufficed. She believed she had lived through the dreams and fancies of a girl to become a woman of the world. And she had gone on as before, a part of the glittering show, but no longer blind to the truth — that there was nothing in her luxurious life to make it significant.
Niinpä niin. Merkitys. Ja niinpä sitä ollaankin taas aika isojen kysymysten äärellä, sellaisten, joita pilkotaan ja pinotaan ja pohditaan aamuyöstä laiturilla kahdentoista kaljan jälkeen. On keksitty hienoja termejä ja vaikeita käsitteitä. On pistetty asiat palasiksi, kokoon taas ja pakettiin, ja lyöty leima: eksistentialistinen tyhjiö.
Westernissä sankaritar tietysti löysi uuden elämän erämaasta ja ratsasti auringonlaskuun. Asiantuntijat tarjoavat ratkaisuksi kuorolaulua, metsäkylpyjä ja kiitollisuustaitoja. Mutta minä tiedän kyllä, kuka imee ilmat eksistenssistäni. Herra Tärkeyshän se siinä, alati valmiina urputtamaan kaikesta turhasta ja ahdistumaan kaikesta siitä, minkä pitäisi olla tärkeää. Mutta onko tärkeä oikeasti tärkeää, vai onko se vain puettu mustiin kansiin ja suureen virallisuuteen?
Sepä se. Ihmiset pohdiskelevat lisääntyneessä vapaa-ajassaan tätä kysymystä ja vastaavat kukin tyylillään. Kaikki paitsi purjehdus, robotiikka ja larppaaminen on turhaa. Kenenkään vastaus ei sovi kaikille, eikä kaikkien vastauksista välttämättä löydy sopivaa juuri sinulle. Individualismissa olikin sisäänrakennettuna tällainen kettumainen sudenkuoppa.
Ja Herra Tärkeys on turhantärkeän ja itsekorostukseen taipuvaisen individualismin säkenöivä huipentuma. Se ottaa asiakseen punnita asioiden tärkeyttä ja turhuutta, arvottaa kaikkea ja kaivautua yhä syvemmälle vakavamielisen pingottamisen pohjattomaan kuiluun. Kuilun syövereitä tuijotellessani olen useimmiten tarttunut eskapismin tarjoamaan oljenkorteen ja matkustanut jonnekin muualle, vähintään mielensisäisesti. Mutta noilta retkiltäni on tarttunut mukaan pari ihan hyödyllistäkin juttua. Kuten ajatus pieneksi kasvamisesta.
Se on omituinen termi ja hankala käsite, useimmiten löydettävissä lyriikasta, uskonnollisista teksteistä tai muusta vaikeaselkoisesta haihattelusta. Mutta hitaasti sen merkitys on alkanut aueta ja kutistaa tyhjiötä lopullisesti. Westernin sankaritarkin törmäsi siihen tavallaan: suuri, mykistävä erämaa ja elämän perusasioiden ääreen palaaminen kutistivat hänen paisuneen eksistenssinsä.
Brutaalisti typistettynä ydinajatus, näkemykseni mukaan, on tämä: on mahdollista tulla itse niin pieneksi, että ympärillä ei ole enää mitään niin pientä, etteikö sillä olisi merkitystä. Ja puff, yhtäkkiä maailma on täynnä merkitystä ja eksistentialistinen tyhjiö tipotiessään. Ja Herra Tärkeys istuu pöyristyneenä puhjenneen kuplansa päällä keräilemässä ajatuksiaan.
Lainaukset:
Zane Grey: Light of western stars
Aaro Hellaakoski: Raamatuita
There had been months of unrest, of curiously painful wonderment that her position, her wealth, her popularity no longer sufficed. She believed she had lived through the dreams and fancies of a girl to become a woman of the world. And she had gone on as before, a part of the glittering show, but no longer blind to the truth — that there was nothing in her luxurious life to make it significant.
Niinpä niin. Merkitys. Ja niinpä sitä ollaankin taas aika isojen kysymysten äärellä, sellaisten, joita pilkotaan ja pinotaan ja pohditaan aamuyöstä laiturilla kahdentoista kaljan jälkeen. On keksitty hienoja termejä ja vaikeita käsitteitä. On pistetty asiat palasiksi, kokoon taas ja pakettiin, ja lyöty leima: eksistentialistinen tyhjiö.
Westernissä sankaritar tietysti löysi uuden elämän erämaasta ja ratsasti auringonlaskuun. Asiantuntijat tarjoavat ratkaisuksi kuorolaulua, metsäkylpyjä ja kiitollisuustaitoja. Mutta minä tiedän kyllä, kuka imee ilmat eksistenssistäni. Herra Tärkeyshän se siinä, alati valmiina urputtamaan kaikesta turhasta ja ahdistumaan kaikesta siitä, minkä pitäisi olla tärkeää. Mutta onko tärkeä oikeasti tärkeää, vai onko se vain puettu mustiin kansiin ja suureen virallisuuteen?
Sepä se. Ihmiset pohdiskelevat lisääntyneessä vapaa-ajassaan tätä kysymystä ja vastaavat kukin tyylillään. Kaikki paitsi purjehdus, robotiikka ja larppaaminen on turhaa. Kenenkään vastaus ei sovi kaikille, eikä kaikkien vastauksista välttämättä löydy sopivaa juuri sinulle. Individualismissa olikin sisäänrakennettuna tällainen kettumainen sudenkuoppa.
Ja Herra Tärkeys on turhantärkeän ja itsekorostukseen taipuvaisen individualismin säkenöivä huipentuma. Se ottaa asiakseen punnita asioiden tärkeyttä ja turhuutta, arvottaa kaikkea ja kaivautua yhä syvemmälle vakavamielisen pingottamisen pohjattomaan kuiluun. Kuilun syövereitä tuijotellessani olen useimmiten tarttunut eskapismin tarjoamaan oljenkorteen ja matkustanut jonnekin muualle, vähintään mielensisäisesti. Mutta noilta retkiltäni on tarttunut mukaan pari ihan hyödyllistäkin juttua. Kuten ajatus pieneksi kasvamisesta.
Se on omituinen termi ja hankala käsite, useimmiten löydettävissä lyriikasta, uskonnollisista teksteistä tai muusta vaikeaselkoisesta haihattelusta. Mutta hitaasti sen merkitys on alkanut aueta ja kutistaa tyhjiötä lopullisesti. Westernin sankaritarkin törmäsi siihen tavallaan: suuri, mykistävä erämaa ja elämän perusasioiden ääreen palaaminen kutistivat hänen paisuneen eksistenssinsä.
Brutaalisti typistettynä ydinajatus, näkemykseni mukaan, on tämä: on mahdollista tulla itse niin pieneksi, että ympärillä ei ole enää mitään niin pientä, etteikö sillä olisi merkitystä. Ja puff, yhtäkkiä maailma on täynnä merkitystä ja eksistentialistinen tyhjiö tipotiessään. Ja Herra Tärkeys istuu pöyristyneenä puhjenneen kuplansa päällä keräilemässä ajatuksiaan.
Lainaukset:
Zane Grey: Light of western stars
Aaro Hellaakoski: Raamatuita
Kommentit
Lähetä kommentti