Kohti tulevaa

Talvipäivänseisaus on ohitettu, joka päivä valoa on pikkuisen pidempään. Siihen kohtaan on hyvä päättää vuodenkierto, ja siirtyä uuteen. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan?

Tulevaisuuden ennustaminen on kiehtonut ihmismieltä aina. Mutta harva uskoo enää taikoihin, eikä kohtalonomainen ajatus tulevaisuudesta oikein sovi nykyaikaan. Silti vuodenvaihteessa on edelleen jotain maagista. Portti tulevaan, uusi mahdollisuus, vuosiluku, joka on siintänyt horisontissa. Taikomisia harrastetaan nyt leikkimielellä, mutta kysymys kiehtoo kuten ennenkin. Miltä tulevaisuus näyttää?

Tieteen kehittymisen myötä teelehdet ja kämmenten viivat ovat menettäneet maagiset merkityksensä. Tulevaisuuden ennustaminen tapahtuu nyt katsomalla menneisyyteen, sillä asiat hyvin harvoin mullistuvat täysin yllättävästi kertarysäyksellä. Aika hyvänkin ennusteen saa aikaiseksi tutkimalla menneitä trendejä ja kehityskulkuja.

Ihmiselämässä tulee tietysti vastaan yllätyksiä, mutta suhtautuminen, asenne ja totutut toiminnan tavat eivät muutu, ellei niitä varta vasten tarmokkaasti pyri muuttamaan. Olen pohtinut kulunutta vuotta tästä näkökulmasta vuoden viimeisinä päivinä. Sillä tavalla voi ehkä luoda ennustuksen siitä, miltä ensi vuosi tulee näyttämään.

Kuluneen vuoden aikana olen etsinyt sopusointua ja yrittänyt mennä virran mukana. Olen vihdoinkin tajunnut hiljentyä kuuntelemaan Herra Tärkeyttä, aina välillä. Olen yrittänyt etsiä kevyempiä kenkiä, suhtautua vähemmän vakavasti ja nauraa, sekä itselleni, että ympäristölleni.

Siinäpä se, sitä kaikkea teen ensi vuonnakin. Etsin ja yritän. Välillä suhtaudun liian vakavasti, kinastelen Herra Tärkeyden kanssa ja ahdistun ympärilläni havaitsemistani riitasoinnuista. Sitten taas etsin tasapainoa ja kevyempiä kenkiä. Jatkan elämää ja yritän muistaa mennä virran mukana. Erityisesti silloin, kun tuntuu siltä, että pitäisi taistella.