Lepo
Joulu kestää käytännössä kokonaisen kuukauden. Olen viime vuosina yrittänyt ymmärtää tämän pienen ja simppelin faktan. Ei joulukuuta, eli ennen vanhaan talvikuuta, ole tarkoitettu kaiken valmiiksi saamisen kuukaudeksi, siivouskuukaudeksi ja hiki hatussa ostoksilla juoksemisen kuukaudeksi. (Jos sellainen ylipäänsä on, se on ehdottomasti syyskuu.)
Joulun juhliminen kestää pari päivää, ja paras tapa sen pilaamiseksi on yrittää tehdä siitä mahdollisimman täydellinen sykkimällä töissä, kotona ja pikkujouluissa kaikki kolme kokonaista viikkoa ennen sitä.
Joulun kuuluu olla hiljentymisen kuukausi. Ei uskonnollisuudesta vaan siksi, että se on syystä täällä pimeässä pohjoisessa levolle pyhitetty kuukausi. Talveksi luonto ja muumitkin menevät nukkumaan. Vaikka elämmekin hyvin erilaista elämää kuin vitamiinien puutteesta kärsineet esivanhempamme, ei stressitasot ja kiire silti ole vähäisempiä. Voi olla jopa päinvastoin. Talvella meidän pohjoiset esi-isämme ottivat vähän rauhallisemmin ja lepäsivät, koska se oli järkevää ja mahdollista. Me emme lepää, vaan jatkamme niin kuin mikään ei olisi muuttunut, tai ehkä ponnistelemme joulukuussa vähän ylimääräistä, saavuttaaksemme täydelliset kaksi tai kolme päivää juhlintaa.
Yritän ehdollistaa itseni ulos totutusta joulun kaavasta ja ymmärtää, että vuoden pimein kuukausi on tarkoitus ottaa rauhallisesti ja kerätä voimia. Ei niitä muutamaa juhlapäivää varten, vaan pitkää ja hidasta kevättä varten, seuraavaa, kiireistä ja vaativaa vuotta varten. Eivät ne muutamat hassut lomapäivät siellä joulun ja vuodenvaihteen välissä kaikille riitä, vaikka viettäisi ne kokonaisuudessaan laakereillaan leväten.
Eikä sellainen lepo ylipäänsä ole ihmiselle välttämättä paras vaihtoehto. Minusta parempi on hiihdellä puolilla valoilla kokonainen kuukausi. Nukkua vähän pidempään, keskittyä kaikessa rauhassa ruoanlaittoon, ulkoilla kun siltä tuntuu, siistiä paikkoja vähän kerrallaan silloin kun huvittaa, lukea takkatulen ääressä tai katsoa vaikka elokuvia. Jos joulun ”velvollisuudet” meinaavat tupata levon tielle, ehkäpä kannattaa miettiä kokonaisuus uusiksi.
Voi olla niin, että kun uskaltaa lähteä pikkujouluista ajoissa tai antaa lähipiirille lahjaksi pelkkiä Prismasta ostettuja Fazerin sinisiä, joku muukin sallii itselleen enemmän lepoa, ja vähemmän täydellisen hetken tavoittelua tai ulkopuolelta omaksuttuja velvollisuuksia.
Joulun juhliminen kestää pari päivää, ja paras tapa sen pilaamiseksi on yrittää tehdä siitä mahdollisimman täydellinen sykkimällä töissä, kotona ja pikkujouluissa kaikki kolme kokonaista viikkoa ennen sitä.
Joulun kuuluu olla hiljentymisen kuukausi. Ei uskonnollisuudesta vaan siksi, että se on syystä täällä pimeässä pohjoisessa levolle pyhitetty kuukausi. Talveksi luonto ja muumitkin menevät nukkumaan. Vaikka elämmekin hyvin erilaista elämää kuin vitamiinien puutteesta kärsineet esivanhempamme, ei stressitasot ja kiire silti ole vähäisempiä. Voi olla jopa päinvastoin. Talvella meidän pohjoiset esi-isämme ottivat vähän rauhallisemmin ja lepäsivät, koska se oli järkevää ja mahdollista. Me emme lepää, vaan jatkamme niin kuin mikään ei olisi muuttunut, tai ehkä ponnistelemme joulukuussa vähän ylimääräistä, saavuttaaksemme täydelliset kaksi tai kolme päivää juhlintaa.
Yritän ehdollistaa itseni ulos totutusta joulun kaavasta ja ymmärtää, että vuoden pimein kuukausi on tarkoitus ottaa rauhallisesti ja kerätä voimia. Ei niitä muutamaa juhlapäivää varten, vaan pitkää ja hidasta kevättä varten, seuraavaa, kiireistä ja vaativaa vuotta varten. Eivät ne muutamat hassut lomapäivät siellä joulun ja vuodenvaihteen välissä kaikille riitä, vaikka viettäisi ne kokonaisuudessaan laakereillaan leväten.
Eikä sellainen lepo ylipäänsä ole ihmiselle välttämättä paras vaihtoehto. Minusta parempi on hiihdellä puolilla valoilla kokonainen kuukausi. Nukkua vähän pidempään, keskittyä kaikessa rauhassa ruoanlaittoon, ulkoilla kun siltä tuntuu, siistiä paikkoja vähän kerrallaan silloin kun huvittaa, lukea takkatulen ääressä tai katsoa vaikka elokuvia. Jos joulun ”velvollisuudet” meinaavat tupata levon tielle, ehkäpä kannattaa miettiä kokonaisuus uusiksi.
Voi olla niin, että kun uskaltaa lähteä pikkujouluista ajoissa tai antaa lähipiirille lahjaksi pelkkiä Prismasta ostettuja Fazerin sinisiä, joku muukin sallii itselleen enemmän lepoa, ja vähemmän täydellisen hetken tavoittelua tai ulkopuolelta omaksuttuja velvollisuuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti