Herra Tärkeys ja loputtomat valinnanmahdollisuudet
Herra Tärkeys pitää huolellisesti kirjaa siitä, millaisiin lopputuloksiin tekemämme valinnat ovat johtaneet. Välillä se keskittyy hiljattain tehtyihin ratkaisuihin, välillä se syynää kaukana menneisyydessä tehtyjä valintoja ja pohtii, missä olisimme nyt, jos olisimme valinneet toisin. Se on aika raskassoutuista hommaa. Ei kannattaisi katsella menneisyyteen, eikä varsinkaan arvioida menneitä päätöksiään tulevaisuudesta käsin. Jälkiviisaus ei ole mitään viisautta, vaan epäreilua tuomitsemista paremmasta asemasta käsin.
Ja niinpä huomaan usein vähän hajamielisesti toivovani, että vaihtoehtoja olisi vähemmän. Usein kymmenistä vaihtoehdoista tehtyä valintaa suurempi tyydytys seuraa siitä, että luo jotain hienoa siitä yhdestä ainoasta. Toisin sanoen, tarkasti harkittukin valinta saattaa epäilyttää jälkikäteen, mutta kun tietää tehneensä limonaatia niistä elämän tarjoamista sitruunoista, voi olla itseensä varauksetta tyytyväinen.
Nykyään niin käy turhan harvoin. Kaikkea voi vaihtaa niin helposti. Työpaikkaa, koulutusta, asuntoa ja puolisoa, puhumattakaan irtaimesta roinasta tai vaikka kampauksesta. (Mikä on muuten yksi niistä asioista, jonka suhteen minä en enää yritä vaihtaa parempaan.) Vaihtamisen helppous ei kannusta käyttämään mielikuvitusta, aikaa ja energiaa luoviin ratkaisuihin.
Ja sitten loputtomat mahdollisuudet ajavat päänsisäisen Herra Tärkeyden epäilyksen ja uudelleenarvioinnin loputtomaan kierteeseen. Olisiko kuitenkin pitänyt valita toisin? Kenties vähän paradoksaalisesti olenkin alkanut arvostaa tilanteita, joissa jotain valitaan minun puolestani. Mikään muu takki ei nyt kerta kaikkiaan sovi vartalonmallillenne, hyvä rouva. Kiitos, sehän on hienoa. Tähän pihaan kannattaa oikeastaan istuttaa ainoastaan näitä pensaita. Loistavaa, kiitos.
Olen huomannut, että hyvä tapa rajata valinnanmahdollisuuksiaan on tiukentaa periaatteitaan. Hankkia ainoastaan käytettyjä huonekaluja tai korottomia kenkiä. Isompien asioiden kanssa on vähän hankalampaa, mutta niiden vaihtamisen suhteen tietysti kannattaakin olla tarkkana. Pitää tietää aika syvällisesti syyt muutoksen tarpeen taustalla, ettei päädy vaihtamaan huonoa tilannetta yhtä huonoon tai vielä huonompaan.
Ja sitten taas toisaalta, sillä tavallahan me opimme. Olen vaihtanut asuinkuntaa seitsemän kertaa elämäni aikana. (Ja maata kerran.) Enkä voi sanoa, että tämä nykyinen on se, johon jään loppuelämäkseni. Toisaalta jatkuva maiseman vaihtaminen ahdistaa etenkin Herra Tärkeyttä, mutta toisaalta tiedän oppineeni paljon jokaisesta muutoksesta.
Se, mihin olen milloinkin mennyt ja millä perusteella, on usein päätynyt syyniin Herra Tärkeyden monokkelin eteen. Ja usein ratkaisuni ovat jättäneet toivomisen varaa ja vaikuttaneet huonoilta, tai suorastaan vääriltä. Mutta viime aikoina olen toistellut sekä itselleni, että tiukkapipoiselle Herra Tärkeydelle uudenlaista mantraa. Että jälkiviisaus ei ole viisautta, vaan epäreilua tuomitsemista. Ainoa järkevä tapa tarkastella menneisyyden ratkaisuja on ymmärtää niitä ja käyttää niitä sellaisten periaatteiden muodostamiseen, jotka tulevaisuudessa rajaavat mahdollisten vaihtoehtojen määrää mielekkääksi.
Tässä loppumattomien mahdollisuuksien maailmassa on helpottavaa, kun voi hylätä valtaosan vaihtoehdoista suoralta kädeltä. Vaatii vain jonkun verran aikaa ja sinnikästä itsetutkiskelua, että pääsee siihen tilanteeseen.
Ja niinpä huomaan usein vähän hajamielisesti toivovani, että vaihtoehtoja olisi vähemmän. Usein kymmenistä vaihtoehdoista tehtyä valintaa suurempi tyydytys seuraa siitä, että luo jotain hienoa siitä yhdestä ainoasta. Toisin sanoen, tarkasti harkittukin valinta saattaa epäilyttää jälkikäteen, mutta kun tietää tehneensä limonaatia niistä elämän tarjoamista sitruunoista, voi olla itseensä varauksetta tyytyväinen.
Nykyään niin käy turhan harvoin. Kaikkea voi vaihtaa niin helposti. Työpaikkaa, koulutusta, asuntoa ja puolisoa, puhumattakaan irtaimesta roinasta tai vaikka kampauksesta. (Mikä on muuten yksi niistä asioista, jonka suhteen minä en enää yritä vaihtaa parempaan.) Vaihtamisen helppous ei kannusta käyttämään mielikuvitusta, aikaa ja energiaa luoviin ratkaisuihin.
Ja sitten loputtomat mahdollisuudet ajavat päänsisäisen Herra Tärkeyden epäilyksen ja uudelleenarvioinnin loputtomaan kierteeseen. Olisiko kuitenkin pitänyt valita toisin? Kenties vähän paradoksaalisesti olenkin alkanut arvostaa tilanteita, joissa jotain valitaan minun puolestani. Mikään muu takki ei nyt kerta kaikkiaan sovi vartalonmallillenne, hyvä rouva. Kiitos, sehän on hienoa. Tähän pihaan kannattaa oikeastaan istuttaa ainoastaan näitä pensaita. Loistavaa, kiitos.
Olen huomannut, että hyvä tapa rajata valinnanmahdollisuuksiaan on tiukentaa periaatteitaan. Hankkia ainoastaan käytettyjä huonekaluja tai korottomia kenkiä. Isompien asioiden kanssa on vähän hankalampaa, mutta niiden vaihtamisen suhteen tietysti kannattaakin olla tarkkana. Pitää tietää aika syvällisesti syyt muutoksen tarpeen taustalla, ettei päädy vaihtamaan huonoa tilannetta yhtä huonoon tai vielä huonompaan.
Ja sitten taas toisaalta, sillä tavallahan me opimme. Olen vaihtanut asuinkuntaa seitsemän kertaa elämäni aikana. (Ja maata kerran.) Enkä voi sanoa, että tämä nykyinen on se, johon jään loppuelämäkseni. Toisaalta jatkuva maiseman vaihtaminen ahdistaa etenkin Herra Tärkeyttä, mutta toisaalta tiedän oppineeni paljon jokaisesta muutoksesta.
Se, mihin olen milloinkin mennyt ja millä perusteella, on usein päätynyt syyniin Herra Tärkeyden monokkelin eteen. Ja usein ratkaisuni ovat jättäneet toivomisen varaa ja vaikuttaneet huonoilta, tai suorastaan vääriltä. Mutta viime aikoina olen toistellut sekä itselleni, että tiukkapipoiselle Herra Tärkeydelle uudenlaista mantraa. Että jälkiviisaus ei ole viisautta, vaan epäreilua tuomitsemista. Ainoa järkevä tapa tarkastella menneisyyden ratkaisuja on ymmärtää niitä ja käyttää niitä sellaisten periaatteiden muodostamiseen, jotka tulevaisuudessa rajaavat mahdollisten vaihtoehtojen määrää mielekkääksi.
Tässä loppumattomien mahdollisuuksien maailmassa on helpottavaa, kun voi hylätä valtaosan vaihtoehdoista suoralta kädeltä. Vaatii vain jonkun verran aikaa ja sinnikästä itsetutkiskelua, että pääsee siihen tilanteeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti