Kalenteri
Hankin vuodelle 2019 paperisen kalenterin. Paksun kirjasen, jossa on runsaasti tilaa kirjoitella. Herra Tärkeys ei tästä innostunut, enkä itsekään ole oikein varma, miksi halusin sen. Epäilen, että se liittyy ajanhallintaan, tai pikemminkin omiin mielikuviini ajanhallinnasta.
Tiedän aivan mainiosti, että se todellinen ajanhallinta, ja tehtävienhallinta, sujuu todennäköisesti paljon paremmin digitaalisilla kalentereilla. Niihin saa ohjelmoitua muistutuksia, esimerkiksi.
Mutta minun ajanhallintani ei olekaan ikinä perustunut tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen. Se on perustunut intuitiiviseen nysväämiseen, fiilispohjaiseen raapusteluun sekä epämääräisten lippusten ja lappusten säilyttämiseen kalenterin välissä. Kalenteri on aina ollut paljon enemmän kuin kalenteri, se on ollut muistikirja, päiväkirja, luonnoslehtiö ja joskus jopa ajanviete. Kaikenlaisissa raskaissa elämäntilanteissa kivannäköinen kalenteri on ollut osa tapaani hallita omia ajatuksiani, enemmän kuin sitä konkreettista ajankäyttöäni. Usein olen tuhlannut aivan liian paljon aikaa kirjatakseni kalenteriin aivan liikaa tekemistä itselleni. Ja niinpä se aika ei olekaan ollut hallinnassa. Mutta ei se kalenterin vika ole ollut, eikä ongelma ole suinkaan poistunut digitaalisten kalentereiden ansiosta.
Olen yrittänyt saada aikaa paremmin hallintaani järkevillä toimilla, kuten omien rajojeni tunnistamisella ja realistisella suunnittelulla. Ja niinpä ajankäyttöni todella onkin nykyään hieman paremmalla tolalla. Kenties luovuin paperikalentereista juuri siksi, etten tarvinnut enää intuitiivista raapustelua. Kenties siksi, että toisaalta kalenterini tyhjeni samalla kun elämäni täyttyi lapsiperhearjesta. Ei niitä vaipanvaihtoja ja päiväunia tarvitse kalenteriin merkata.
Eikä sitä piirustelua ja milloin mitäkin mietelauseita todellakaan ajanhallintaan tarvita. Mutta muutaman digivuoden jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vuosien ja vuosien aikana ehdin muodostaa oman tapani käyttää kalenteria, ja nyt olen utelias. Jos ajanhallinta on parantunut tai muuttunut itseään toistavaksi päivänmittaiseksi luupiksi, mitä kalenteriin tulisi raapusteltua? Tarjoaisiko se kuitenkin jonkun uuden näköalan elämänhallintaan?
Elämä on muuttunut, ja siksi paluu vanhaan tapaan ja tottumukseen. Saa nähdä, onnistuuko se, vai olenko näiden kolmen digivuoden jälkeen jo ajautunut liian kauas entisestä.
Tiedän aivan mainiosti, että se todellinen ajanhallinta, ja tehtävienhallinta, sujuu todennäköisesti paljon paremmin digitaalisilla kalentereilla. Niihin saa ohjelmoitua muistutuksia, esimerkiksi.
Mutta minun ajanhallintani ei olekaan ikinä perustunut tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen. Se on perustunut intuitiiviseen nysväämiseen, fiilispohjaiseen raapusteluun sekä epämääräisten lippusten ja lappusten säilyttämiseen kalenterin välissä. Kalenteri on aina ollut paljon enemmän kuin kalenteri, se on ollut muistikirja, päiväkirja, luonnoslehtiö ja joskus jopa ajanviete. Kaikenlaisissa raskaissa elämäntilanteissa kivannäköinen kalenteri on ollut osa tapaani hallita omia ajatuksiani, enemmän kuin sitä konkreettista ajankäyttöäni. Usein olen tuhlannut aivan liian paljon aikaa kirjatakseni kalenteriin aivan liikaa tekemistä itselleni. Ja niinpä se aika ei olekaan ollut hallinnassa. Mutta ei se kalenterin vika ole ollut, eikä ongelma ole suinkaan poistunut digitaalisten kalentereiden ansiosta.
Olen yrittänyt saada aikaa paremmin hallintaani järkevillä toimilla, kuten omien rajojeni tunnistamisella ja realistisella suunnittelulla. Ja niinpä ajankäyttöni todella onkin nykyään hieman paremmalla tolalla. Kenties luovuin paperikalentereista juuri siksi, etten tarvinnut enää intuitiivista raapustelua. Kenties siksi, että toisaalta kalenterini tyhjeni samalla kun elämäni täyttyi lapsiperhearjesta. Ei niitä vaipanvaihtoja ja päiväunia tarvitse kalenteriin merkata.
Eikä sitä piirustelua ja milloin mitäkin mietelauseita todellakaan ajanhallintaan tarvita. Mutta muutaman digivuoden jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vuosien ja vuosien aikana ehdin muodostaa oman tapani käyttää kalenteria, ja nyt olen utelias. Jos ajanhallinta on parantunut tai muuttunut itseään toistavaksi päivänmittaiseksi luupiksi, mitä kalenteriin tulisi raapusteltua? Tarjoaisiko se kuitenkin jonkun uuden näköalan elämänhallintaan?
Elämä on muuttunut, ja siksi paluu vanhaan tapaan ja tottumukseen. Saa nähdä, onnistuuko se, vai olenko näiden kolmen digivuoden jälkeen jo ajautunut liian kauas entisestä.
Kommentit
Lähetä kommentti