Kevään ensimmäinen päivä

Vuodenaikojen alkamisen ja loppumisen voi määrittää monella tavalla, mutta jos ajatellaan neljää kolmen kuukauden jaksoa vuodessa, kevät on alkanut tänään. Piste. Ja tokihan sen voi niin ajatella, koska kolmen kuukauden päästä alkaa kesä, ja se kesähän alkaa, ja grillikausi ja terassikausi, vaikka taivaalta sataisi viimevuotisia märkiä sanomalehtiä.

Lumet ovat jo sulaneet, mutta poppamiehet povaavat vielä täydennystä tälle keväälle. Ei sen niin väliä, valon määrän lisääntymisen huomaa jo. Aurinko lämmittää, ja se tuntuu B-energialuokan talossa aurinkoisina päivinä. Verhot kiinni juuri silloin kun olisi ihanaa päästää kirkkautta sisään ikkunoiden täydeltä.

Me olemme Herra Tärkeyden kanssa tähyilleet taivaalle ja odottaneet muuttolintuja. Silti toivomme, että kevät merkitsisi meille enemmän. Toki se merkitsee kevätsiivoja ja vaatteiden vaihtumista ja terassikalusteiden pehmusteiden kaivamista esille. Mutta mitä kaikkea se voisi merkitä, jos eläisimme enemmän yhteydessä maahan, metsään ja mereen?

Toukotyöt odottaisivat, ja jokainen päivä alkaisi kevään merkkien pikkutarkalla kartoittamisella. Mistä tuulee, ovatko jäät lähteneet, joko puut kukkivat. Joko lintujen laulu kertoo pesimäpuuhista, joko metsä tuoksuu.

Mutta ei meillä ole mitään erityistä tehtävää, mikä meitä odottaisi. Ja siinä kai on yksi palanen sitä epätasapainoa, yksi riitasointu elämässä. Kevät tulee, kaikkineen, mutta me seuraamme sivusta. Vaihdamme tennareihin ja katsomme, kun hanhet lentävät pohjoiseen. Ei meillä ole siinä omaa roolia, ei mitään, mihin upottaa käsiä ja talvihorroksesta heräävää mieltä. Ei ole juuri syytä lähteä ulos, muuta kuin ne samat, jotka pysyvät samoina vuodenajasta toiseen. Yhteys on katkennut, ja se tekee meidät surullisiksi.