Tuulettamisen vuodenaika

Kuten jo aiemminkin valitin, seuraan kevään etenemistä vierestä, pääsemättä siihen kunnolla sisään. En osaa osallistua kevääseen, koska minulla ei ole mitään erityistä tehtävää tai roolia täytettävänä, ei edes haravointia. Kevään merkit tulevat, mutta ei niillä minulle mitään konkreettista merkitystä ole. Elämä jatkuu samanlaisena kuin muinakin vuodenaikoina, mitä nyt vaatteet vähän vaihtuvat.

Yksi asia kuitenkin on ja pysyy, ja tunkeutuu vuodenajoista irtautuneeseenkin kotiin, nimittäin kevätsiivous. Ne ikkunat, voi herranjestas, ja pöly ja villaneuleet. Ja kausivalojen pakkaaminen laatikkoihinsa. Kevätsiivous on tuttu ja vanha käsite. Ei mitenkään inspiroiva eikä varsinkaan trendikäs, mutta ehkä siinä on enemmän järkeä kuin päältä päin näyttää.

Kevään eteneminen on sivullisellekin katsojalle elähdyttävää. Lintuja palaa pesimisalueilleen ensin ripauksittain ja lopulta taivaan täydeltä. Silmuja ilmestyy, versoja nousee maasta. Kevät on heräämisen ja uudelleensyntymisen aikaa. Ehkä se on se hetki vuodessa, kun on otollista tehdä fyysisen siivouksen lisäksi vähän psyykkistäkin tomutusta. Kasaantuneen pahviroskan mukana voi heittää menemään ummehtuneita ajatuksia ja ikkunoiden myötä voi jynssätä itsestään pinttyneitä toimintamalleja. Samalla kun vaihtaa takin ja kengät kevyempiin, voi ravistaa harteiltaan menneen talven taakkoja.

Miksei kevätsiivous ulottuisi pään sisällekin. Kolme kuukautta voisi pitää kuvaannolliset sielun ikkunat ja ovet auki, päästää uutta ilmaa ja valoa tupaan. Se kuulostaa jo paljon virkistävämmältä kuin pelkkä kevätsiivous. Jos vaikka pölyjä pyyhkiessään miettisi, minkälaisia seisahtuneita ajatuksia haluaisi pyyhkiä mielestään, ja ikkunoita pestessään pohtisi, missä asioissa menneisyyden tomu sumentaa katsetta. Villapaitoja tuulettaessaan voisi miettiä, mihin haluaisi suhtautua avoimemmin, ja terassia lakaistessaan tarkastella, minkälaisista asioista oman arjen perusta oikein muodostuu. Ja jos sieltä löytyy lahoja lautoja, ne voi heittää samaan kasaan kuolleiden lehtien kanssa.

Ulkoisten rituaalien puuttuessa sitä voi kai joko surra niiden puuttumista, tai sitten luoda uusia. Ja tänä tietokoneen tuijottamisen aikakautena kaikkein eniten keväistä tuulettamista ja siivousta kaipaa nimenomaan mieli, ja sen asumus.