Elämää kuplassa

Voi näitä pieniä ja lähes läpitunkemattomia kuplia, joissa elämme. Minä en oikein kunnolla tajunnut eläväni kuplassa ennen Facebookia. Sama pätee varmaan moneen muuhunkin. Tässä mielessä sosiaalinen media kenties on todellakin saavuttanut jotain merkittävää.

Nykyään avaan joka aamu tuon Facebookin ja katson, mitä kuplauutisissa on tänään. Niin kuin aina, siellä on paljon kuvia linnuista. Elän lintuharrastuskuplassa, vaikken harrastakaan kovin aktiivisesti. Tietenkin siellä on myös paljon ympäristöasiaa ja luonnonsuojelutouhuja. Minun kuplauutisteni mukaan Suomen metsien tila, Saimaannorpan vaikeudet sekä maailman kosteikkojen suojelu ovat hyvinkin keskeisiä ja usein toistuvia uutisaiheita. Lisäksi uutisissani on jonkin verran teknologiajuttuja, jotka ovat aviomieheni vaikutusta. Sosiaalisessa mediassani on muutamia ihmisiä, jotka laajentavat tietojani sekä tietoisuuttani viikoittain aiheista, jotka ovat täysin vieraita minulle. Tämä on tietenkin hyvä asia.

Kuplauutisten ongelmallisuus piilee niissä ihmisissä, jotka tiedostavat uutisvirran kuplaluonteen huonosti, jos ollenkaan. Mutta kuten sanottu, minäkin tiedostin oman elämänpiirini tietynlaisen ominaislaadun ja luonteen vasta sosiaalisen median myötä. Ennen havainnollistavaa kuplaani olin aika etäällä ja epätietoinen esimerkiksi nyt vaikkapa laajoista lintuharrastajayhteisöistä ja niiden toiminnasta.

Kaikista mielenkiintoisinta sosiaalisen median kuplissa on kuitenkin selkeästi artikuloitu vaihtoehto: ”en halua nähdä tätä”.  Tässä maailmassa on monia asioita, joista en ole kovin kiinnostunut. Ja on monia asioita, joita en todellakaan halua tietää. Joskus toivon, että kuulisin vähän vähemmän jostain aiheesta. Mutta koskaan aiemmin elämässäni tuota valintaa ei ole tehty yhtä selkeäksi ja tarkoitukselliseksi. Sosiaalisessa mediassa oman uutiskuplansa voi muokata toiveidensa mukaiseksi. Ja tämä on mielestäni hyvin kiinnostavaa.

Mitä jos en pidä kuplasta, jossa elän? Voin muuttaa sen. Voisin ottaa pois kaiken ympäristöasian ja korvata sen uskonnollisella asialla. Voisin poistaa kaikki, jotka ovat kanssani eri mieltä. Mutta sitähän me ihmisinä teemme joka tapauksessa. On olemassa kasoittain tutkimuksia, jotka osoittavat, että havaintomme ovat jo lähtökohtaisesti vääristyneitä, että meillä on taipumus nähdä sitä, mitä haluamme nähdä ja kuulla sitä, mitä haluamme kuulla. Mutta muokatessamme sosiaalisen median kuplaamme teemme sen hyvin tietoisesti. Teemme aktiivisen valinnan ja päätöksen toimia sen myötä. Eikö tämän periaatteessa pitäisi olla hyvä asia?

Kuplassa eläminen sinänsä ei ehkä ole valintakysymys, mutta yhä enemmän ja enemmän meillä on valtaa valita, millaisessa kuplassa elämme. Minä haluaisin elää vähän hauskemmassa kuplassa. Olen alkanut aavistella, että Herra Tärkeys on ollut keskeinen tekijä minun kuplani muotoutumisessa. ”Mutta mitenkäs tämä nyt sitten toimii”, Herra Tärkeys kysyy jo ahdistuneena. Jos yritän vaikuttaa kuplaani ja tehdä siitä vähän iloisemman ja viihdyttävämmän, teenkö maailmastani vähän mukavamman, vai maailmankatsomuksestani merkittävästi vääristyneemmän? Mikä olisi tapa, jolla kuplasta voisi tehdä sellaisen, että se rakentaisi parempaa maailmaa? Miten ihmisparan vinoutuneesta maailmankatsomuksesta voisi tehdä vähän vähemmän vääristyneen ja asenteellisen?