Kransseista ja muista koristeista


Luin tässä taannoin, että ”hehkuva vaahteranlehtikranssi on syksyn upein ovikoriste”. Ja niin Herra Tärkeys singahti esille jostain paperipinojensa takaa. Että mikä on mikä?

Voi kunpa minulla olisi aikaa keskittyä ovikranssiin, minä huokaisen. Se tarkoittaisi sitä, että noin puoli miljoonaa muuta asiaa olisi jo saatu valmiiksi. Herra Tärkeys puolestaan ei singahtele sen takia, että sillä olisi mitään vakiintunutta mielipidettä kransseista. Koristeista sillä sen sijaan on. Sillä ne, koristeet, sotivat elämämme eleganssia vastaan.




Onneksi meillä on nyt tämä sana, jonka taannoin löysimme. Ennen olisimme päätyneet pitkään ja polveilevaan keskusteluun siitä, miksi Herra Tärkeys vastustaa niin intohimoisesti asioita, joiden tarkoitus on ainoastaan koristaa, tehdä kauniimmaksi. Nyt tiedän. Koristeet eivät ole Herra Tärkeyden mielestä kauniita, koska sen mielestä eleganssi edellyttää käytännöllisyyttä ja yksinkertaisuutta. Niinpä suurinta kauneutta Herra Tärkeyden mielestä ovat huippuunsa hiotut, toimivat käyttöesineet.

Minun oma tulkintani ei ole ihan näin puritanistinen. Mutta myönnän, että liikun Herra Tärkeyden viitoittamaan suuntaan.

Minä olen siinä pisteessä, että minua häiritsee estetiikan ja erityisesti koristeiden irtoaminen perinteestä. En tiedä, onko Kiinan joulumarkkinoilla myytävä ristiinnaulittu joulupukki urbaani legenda, mutta joka tapauksessa se sopii esimerkiksi. Kuinka moni vaahteranlehtikranssia näpertävä miettii tekeleensä symbolisia merkityksiä? Ei kransseja ole keksitty oviin ripustaa siksi, että ne ovat nättejä. Jonkinlaisesta taikomisesta on tämä kranssihomma aivan varmasti alkunsa saanut.




Siinä mielessä Herra Tärkeys lienee oikeassa. Tuskin juuri mikään kaunis esine tai tapa on aivan esihistoriallisilta juuriltaan pelkkä koriste, vähintäänkin ne ovat olleet taikomisvälineitä tai statussymboleja. No, jossain historian mutkassa tietysti keksittiin täysin tarpeeton krääsä, ja ilman sitä Herra Tärkeyden mielipide saattaisikin olla maltillisempi.

Tämä päänsisäinen Kranssigate päätyy lopulta siihen, että alan masentua joulukoristeluista jo ennakkoon. Koska tiedän, mitä Herra Tärkeys ajattelee joulukoristeista. Ja joka vuosi taistelen sen kanssa niistä.

Tänä vuonna en millään jaksaisi taistella. Ehkä luovutankin suosiolla, ja jätän koristelematta. Ehkä vetoan lapsiin ja koristelen vimmaisemmin kuin koskaan. Saa nähdä. Kranssit saavat ainakin toistaiseksi odottaa, ja Herra Tärkeys hiippailee nurkkaansa tarkkailemaan tilannetta.



Kommentit