Ylimääräinen (talvi)päivä


Nyt pitäisi olla käsillä helmikuun vihoviimeiset hetket. Mutta eivätpä olekaan! Koska huomenna on karkauspäivä. Ja niinhän se menee, että byrokratiaan taipuvaisen Herra Tärkeyden ajanlaskun mukaan helmikuussa on talvi, ja maaliskuussa on kevät. Lopulta sitten kuitenkin kävi niin, että karkauspäiväksi ehti vielä tulla se ihan oikea talvi, pakkasineen ja lumineen ja kaikkineen.




Yksi ylimääräinen päivä talvea. Kuulemma tänä vuonna on saattanut jossain käydä niin, että kevät on tullut ennen talvea. Ainakin kukkimista yrittävän tyrnipensaan ja anopin havaitsemien omituisten lintuparvien perusteella niin on saattanut käydä juuri täällä meillä. Koska nyt sitten tosiaan kalenteritalven viimeisiksi päiviksi tulivat ne talviset kelit. Toisin sanoen: maailmankirjat ovat sekaisin.

Ei ole tarpeen mennä siihen, kuinka paljon tämä kaikki huolettaa Herra Tärkeyttä ja masentaa meitä molempia. Yritän olla keskittymättä siihen. Sen sijaan olen keskittynyt tähän talveen, joka lonkalta heitetyn sääennusteen mukaan kestää suunnilleen viikon. On oikeastaan aika mielenkiintoista huomata, kuinka merkityksellinen asia lumipeite on pohjoisen ihmiselle. Koko helmikuun olen katsellut ulos, ja nähnyt lokakuuhun. Olo on ollut kuin aikakoneessa. Lämpötila on muuttunut ainoastaan noin puolella asteella, mutta se riittää siihen, että sade tuli lumena ja valkaisi maan. Ja aikakone palautti minut takaisin helmikuuhun. Olen ulos mennessäni pukenut yhden ylimääräisen kerroksen vaatteita. Vaikka lämpötila ei ole juurikaan muuttunut. Mutta lunta! Nyt vasta tuntuu siltä, että pitää pukeutua talveen. Taivas on ollut kirkas ja ilma raikas ja kuulas niinä muutamina lumettominakin pakkaspäivinä. Mutta nyt kun on lunta, on raikas ja kuulas talvisää. Vaikka lämpötila on täsmälleen sama, kuin sinä yhtenä pakkaspäivänä, jolloin istuin kuormalavan päällä juomassa teetä, en olisi mennyt lumen keskelle istumaan saman kuormalavan päälle juomaan teetä. Ihminen on kumma olento.




No, joitakin asioita lumi ihan oikeasti tuo tullessaan. Kuten akuutin tarpeen hankkia isompi pulkka, ajatuksen mattojen lumipesusta sekä tietysti ne turhaakin turhemmat lumityöt. Voi kuinka iloinen ja onnellinen sitä voikaan olla lykkiessään lunta kasoihin mustalla lapiolla. Ihminen on kumma olento.

Aion kuitenkin olla ennen kaikkea kiitollinen ja onnellinen tästä pienestä talvesta joka sittenkin tuli. Vaikka maailmassa on moni asia pielessä ja sekaisin, tämän yhden pohjoisen ihmisen elämään syntyi järjestys. Kun kevät nyt sitten ylihuomenna tulee, voin vastaanottaa sen valmiina ja rauhallisin mielin.


Kommentit