Tämä tilanne

Eletään mielenkiintoisia aikoja. Omituisia, suorastaan. Tuntuu aivan älyvapaalta kirjoittaa mistään muusta, kuin tästä tilanteesta. Vaikka juuri nyt kai pitäisi, mutta ehkäpä tämä on kuin sellainen pakollinen pieni, hämmentynyt hymy, joka tuntemattomille heitetään silloin, kun sattumalta ollaan yhdessä jossain normaalista poikkeavassa tilanteessa. Että no niin, tässä ollaan, huomaan, että sinäkin olet. Yritetään nyt jotenkin selviytyä tästä yhdessä.

Tällä hetkellä minä ja perheeni olemme vapaaehtoisesti kotona. No, ainoa, jonka elämä oikeasti on muuttunut, on kolmevuotiaamme, joka ei enää mene päiväkotiin. Minä olisin kotona vauvan kanssa joka tapauksessa, ja mieheni tekee aina töitä kotoa. Ei tämä tilanne minun henkilökohtaista maailmaani ole muuttanut juuri mitenkään. Paitsi, että kaikenlainen kulttuuritarjonta verkossa on kasvanut räjähdysmäisesti. Good for me.

Me olemme Virossa. Toimet täällä ovat hyvin samankaltaisia, kuin Suomessakin. Rajat ovat kiinni, kokoontua ei saa, vessapaperi loppuu kaupoista ja niin edelleen. Miten siellä teillä, kaikki kyselevät, ja joka puolella maailmaa tilanne on jossain määrin samankaltainen. Suomi ja Viro eivät ainakaan kuulemani perusteella poikkea (tässäkään asiassa) kovin suuresti toisistaan. Mutta sepä se, minä olen täällä ollut etänä jo monta vuotta. Ja nyt kaikki muutkin ovat, ja yhtäkkiä minun elämäni on sen takia helpompaa. Minun tilanteestani, joka on ollut aika poikkeuksellinen, on yhtäkkiä tullut normi, ja kaikki muutkin ovat etänä ja elävät elämäänsä verkossa. Welcome to my world.

Vähän nurinkurisesti tämä tilanne on siis myös todella mielenkiintoinen. Jännittävä ja kiehtova. Maailma muuttuu yhtäkkiä silmiemme edessä. On vaikea uskoa, että mikään palaisi tämän kriisin jälkeen aivan ennalleen. Ja siinäpä se, nyt on se hetki, jolloin jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, miltä maailma näyttää pandemian jälkeen. Mahdollisuuksia on. On mahdollisuus siihen, että arvomaailmamme kirkastuu. On mahdollisuus siihen, että yhteistoimintamme jäsentyy sujuvammaksi. Siihen, että silmämme avautuvat. Ehkä jopa siihen, että rauhoitumme vähän ja hidastamme tahtia.

Nyt on hyvä hetki karsia ylimääräisiä asioita elämästään ja palata eristyksen jälkeen arkeen, joka on monessa asiassa hiukan vähemmän kuin ennen. Vähemmän kiirettä, vähemmän suhaamista ympäriinsä, vähemmän kulutusta, vähemmän... meteliä. Se tekisi maailmalle hyvää. Ja sitähän luonnonsuojelijat ovat peräänkuuluttaneet jo pitkän aikaa. Meitä ihmisiä on tällä pallolla nyt niin paljon, että meidän, etenkin meidän länsimaalaisten, pitäisikin vähentää monessa asiassa. Uudenlaisen maailman, etätöiden, verkkokurssien ja virtuaalimatkailun kuvitteleminen ja rakentaminen on ollut tähän asti vähemmistön hommaa. Ehkäpä siitä nyt on tullut meidän kaikkien yhteinen projekti. Ainakin toivon niin.

Ehkä voisi ajatella niin, että olisi kauheaa, jos kaikesta tästä kärsimyksestä ei seuraisi ollenkaan mitään hyvää. Ja toisaalta, olisi kauheaa, jos antaisimme tällaisen kriisin tulla ja mennä, emmekä ottaisi siitä mitään oppia. Minun ennusteeni on, että tästä oppineena maailmalla on tulevaisuudessa paremmat edellytykset ratkoa muita aikamme kriisejä, ilmastonmuutosta, väestöräjähdystä ja saasteongelmia. Kukapa tietää, ehkäpä tälle kotiäidiksi muuntautuneelle sosiologillekin olisi tarvetta jossain siellä työmarkkinoilla, kunhan tästä selvitään.

Ja mitä Herra Tärkeyteen tulee, olen lapioinut jäitä sen hattuun. Nyt ei ole Herra Tärkeyksien aika tarttua puikkoihin, ei todellakaan.